Laajemmasta näkökulmasta

Tärkein asia meille jokaiselle tulisi olla omat arvomme. En sano mitkä ovat oikeat arvot, mutta ne on parasta tietää, muuten olet täysin hukassa. Maailma on täynnä johtajia ja erilaisia ideologioita. Moni ideologia saattaa kuulostaa aluksi hyvältä, kunnes mietit tarkemmin mitä kyseinen ideologia tarkoittaa ja mihin se johtaa. Yleensä äärimmäiset ideologiat ovat käytännössä huonoimpia, oli sitten kyse kommunismista, kapitalismista tai ääriuskonnoista.

Yksi suurimpia nykyajan ongelmia on vastakkainasettelu, mitä esiintyy lähes kaikkialla. Räikeimpiä esimerkkejä ovat sodat. Mitä ihmettä esimerkiksi Putin arveli saavuttavansa hyökkäämällä Ukrainaan ? Tällä hetkellä sodan saldo on yli 2 miljoonaa kuollutta tai vakavasti vammautunutta ihmistä, tuhottuja kyliä ja kaupunkeja, syvää epäluottamusta ja vihaa. Jos itse haluaisin rahaa ja vaikutusvaltaa, niin en kai nyt hyvänen aika ryhtyisi haastamaan riitaa naapurien, ystävien tai vaikkapa yrityksemme asiakkaiden kanssa. Putin ja Venäjä olisi saanut Ukrainan vaikutuspiiriinsä ystävyydellä, kaupankäynnillä ja monipuolisella tieteen, taiteiden, matkailun yms. yhdistelmällä. Vastakkainasettelusta on helppo löytää esimerkkejä muualtakin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa demokraattien ja republikaanien riitely vaikuttaa ulkopuolelta varsin järjettömältä. Kaikenkaikkiaan sellainen ajattelu ja puhetapa, jossa minä olen oikeassa ja sinä väärässä on lisääntynyt. Se on sekä vaarallista että johtaa huonoon lopputulokseen niin taloudessa, eri hallinnonaloilla kuin ihmissuhteissakin. Odotan näkeväni poliitikkoja ja ammattiyhdistysten johtajia, jotka kerrankin sanoisivat tv-keskusteluissa: onpa sinulla hyviä ajatuksia, lähdetään viemään asioita yhdessä eteenpäin. Minä en kestä kuunnella esimerkiksi eduskunnan keskusteluja, jotka keskittyvät toisten edustajien ja puolueiden yksipuoliseen haukkumiseen. Se antaa jo niin tyhmän vaikutelman, ettei tee mieli kuunnella yhtään pidempään. Älykäs ihminen tajuaa, että asioilla on aina kaksi puolta. Todella älykäs tajuaa, että niitä on enemmänkin kuin kaksi. Sivistyksen yksi keskeinen mittari on pystytkö keskustelemaan eri mieltä olevan kanssa rauhallisesti ja rakentavasti. Seuratkaa jatkossa vaikkapa A-studion, vaalipaneelien tai eduskunnan keskusteluja tältä pohjalta ja tehkää omat arvionne.

Ehkä vastakkainasettelua merkittävämpi ongelma on kuitenkin ahneus. Haluamme kaiken itsellemme ja heti. Sillä ei ole mitään väliä kuinka sille toiselle käy. Tämä lienee sisäänrakennettu ominaisuus eliökunnassa, ihminen mukaan lukien. Susi syö porsaan, isompi kala pienemmän ja eläinkunnan kuningas ihminen syö sitten sen ison kalan ja ampuu suden. Sama meno jatkuu sitten ihmisten kesken. Venäjä hyökkää Ukrainaan ja voi niitä raukkoja, jotka sodissa häviävät. Vae Victis, voi voitettuja, sanottiin jo Rooman valloitussotien aikaan. Kumpikin osapuoli kehittää parhaillaan yhä parempia keinoja tappaa toisiaan ja muiden maiden on kiire pysyä tässä perässä. Tässä ei armoa anneta eikä turhaan anella. Maailmanmeno on nyt sellaista, ettei tätä ajattelua edes kyseenalaisteta. Sitä ei kyseenalaisteta valtioiden eikä kansalaisten taholta. Ei myöskään tiedotusvälineiden. Näin se on. Ihmisen ahneutta on tutkittu pitkään myös filosofien puolesta, enkä nyt ryhdy tekemään tästä tieteellistä tutkielmaa. Oma käsitykseni on kuitenkin, että ihminen voi oppia ajattelemaan toisellakin tavalla ja saamaan iloa myös muiden onnesta. Siitä, kun koeläimenä häkissä pidetty beagle pääsee juoksemaan vapaasti tai lehmä pääsee laitumelle, siitä kun on auttanut toista ihmistä tai joku toinen voittaa lotossa. Haluaisin elää maailmassa, jossa yhdessä auttaisimme maanjäristysten uhreja tai tekisimme lakeja vaikkapa turkistarhauksen kieltämiseksi. Parhaat asiat elämässä ovat minusta sellaisia, mitä ei voi rahalla ostaa, kuten ystävyys, rakkaus, vapaus tai ylipäätään hyvä mieli ja onnellisuuden kokemus. Tässä mielessä en todellakaan kadehdi Putinia tai muita diktaattoreja, vaikuttaa siltä, että useampikin diktaattoriksi pyrkivä henkilö on onneton psykopaatti, joka ikäväksemme tuo tuhoa muidenkin elämään. Ahneuden yläpuolella lieneekin enää typeryys, joka saa ihmisen ahnehtimaan ja kiusaamaan muita.

Mitä me voimme tehdä? On huomattavasti helpompi muuttaa omaa käyttäytymistään ja ajatteluaan kuin toisten. Saarnaaminen ärsyttää, samoin kuin se, että luulee olevansa muita parempi. Kannattaa kuunnella mitä mieltä muut ovat ja keskustelemalla löytää hyviä ratkaisuja kaikille. Minulla on ollut jo vuosikymmeniä aikaa keskustella eri näkemyksiä omaavien ihmisten kanssa. Arvostan ja ymmärrän poliittisesti vasemmalla olevia ihmisiä, tavoitteet ovat hienoja. Yhtä hienoja ajatuksia ja tavoitteita on myös poliittisesti oikealla. Yritän itse lääkärinä hoitaa kaikkia ihmisiä yhtä hyvin, heidän sukupuolestaan, iästään, ihonväristään tai näkemyksistään riippumatta. Eräs kampaaja sanoi minulle samaa, hän tekee yhtä hyviä kampauksia niin köyhille kuin rikkaillekin. Työni on lähes päivittäin ristiriitojen selvittelyä työntekijöiden ja työnantajien välillä. Ainoa keino onnistua siinä on yrittää ymmärtää molempia ja ehdottaa ratkaisua, joka on molemmille hyvä, tai ainakin vähiten huono. Me voisimme kaikki yrittää toimia elämässämme näin. Tästä filosofiasta johtuen tulen tuskin menestymään politiikassa tai tule edes valituksi kansanedustajaksi, kas kun en edes yritä ajaa yksipuolisesti minkään ryhmän etua vaan pyrkisin löytämään hyviä ratkaisuja kaikille. Sellainen tuskin kantaa pitkälle mutta muuta en halua edes yrittää.