Terveydenhoito

Terveydenhuollon ensimmäinen tavoite pitäisi olla terveyden edistäminen, eli tehdä asioita etteivät ihmiset sairastu. Toinen tavoite on mielestäni hoitaa ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla, jos he sairastuvat. Kolmanneksi nostaisin tieteen ja koulutuksen.

Ensimmäiseen tavoitteeseen liittyy puhdas vesi, terveellinen ruoka, liikunta, henkinen hyvinvointi, tapaturmien ehkäisy, päihteettömyys ja joskus myös lääketieteelliset asiat. Terveydenhuollon tärkeä tehtävä on ohjata terveellisiin elintapoihin ja löytää henkilöt, joilla on selkeitä riskitekijöitä kuten ylipaino, korkeat kolesteroli- sokeri- tai verenpainearvot tai muuta avun tarvetta, kuten mielenterveyden ongelmia. Tässä ammattilainen voi olla isossakin roolissa, mutta yleisesti ottaen terveyden edistämiseen pystyvät parhaiten ihmiset ihan itse. Kannattaa toki kuunnella terveydenhuollon ammattilaisten neuvoja. Terveyden edistämiseen liittyvät myös rokotukset, syöpäseulonnat ja tieteellinen tutkimustyö.

Jos ihminen sairastuu on yleisesti ottaen tärkeää päästä viiveettä hoidon piiriin ja hoitaa asiat kuntoon heti alkuvaiheessa. Erityisen tärkeää tämä on syöpätaudeissa mutta eivät esimerkiksi vakavat infektiotaudit, sydäntaudit tai aivoinfarktit usein hoitoa odottamalla parane. Taloudellisesti ei ole myöskään kovin järkevää pitää työikäisiä odottamassa vaikkapa ortopedista leikkausta yli vuoden ajan sairaslomalla. Ei ole järkevää myöskään antaa nuoren mielenterveyspotilaan luisua pois koulusta ja työelämästä sekakäyttäjäksi kadulle tai jättää vanhuksia hoitamatta. Hoitomaksujen tulee olla niin kohtuullisia, ettei hyvä hoito ole kenellekään rahasta kiinni. Minusta oli väärin korottaa ympärivuorokautisen hoidon maksu 87.5 prosenttiin eläkkeestä, vaikka se olikin Perussuomalaisen ministerin päätös. Sen rahan voisi ottaa jostain muusta.

Jos meillä ei ole osaamista tai tahtotilaa hoitaa asioita kuntoon on turha odottaa tuloksiakaan. Jotkut saattavat ajatella, ettei Suomessa tarvitse tehdä tieteellistä tutkimusta; saammehan tutkimustulokset muissa maissa tehdyistä tutkimuksista ilmaiseksi. Tässä on aika iso ajatusharha. Ellei meillä ole omaa tutkimustoimintaa, meillä ei ole tutkijoitakaan, henkilöitä jotka pystyvät lukemaan tiedeartikkeleita, vetämään niistä johtopäätöksiä tai soveltamaan uusinta tietoa. Sama koskee kaikkea muutakin. Emme voi ottaa esimerkiksi tekoälyä tai kvanttitietokoneita käyttöön ilman alaan liittyvää tutkimusta ja kehitystyötä. Eikä esimerkikisi Nokia voi menestyä muiden keksintöjä kopioimalla. Muissa pohjoismaissa on varsin menestyneitä lääkeyrityksiä ja Suomellakin on omaa tutkimustoimintaa, jonka pohjalta on rakentunut monia yrityksiä. Näkisin kuitenkin, että Suomessa ja Euroopassa voitaisiin tehdä asioita paljon paremminkin.

Keskeisiä terveydenhuollon tavoitteita eivät ole jatkuva säästöjen hakeminen tai riitely siitä hoidetaanko ihmisiä julkisessa vai yksityisessä terveydenhuollossa. Keskeisiä julkisen puolen ongelmia, mitkä koskevat myös yksityisiä toimijoita, on rakenteellinen jäykkyys, byrokratia ja liiallinen säätely. Mihin tarvitaan esimerkiksi 21 sotealuetta, onko niillä kaikilla, tai yhdelläkään, sellaista lääketieteellistä osaamista mitä ilman emme pärjää? Ainakin kun kuuntelee julkisia Sote-keskusteluja niin samat asiantuntijat voisivat suunnitella myös lentokoneiden huolto-ohjelmia. Terveydenhoito on liian tärkeä asia politikoinnille. Meillä on erittäin korkeasti koulutettuja terveydenhuollon ammattilaisia, jospa annettaisiin heidän ja potilaiden miettiä mikä toimii parhaiten.

Käytännössä ehdottaisin Sote-alueiden rajua vähentämistä. Suomeen riittäisi joko vain yksi tai viisi aluetta, eli joko ihan valtakunnallinen tapa hoitaa terveydenhuoltoa tai niin, että toiminta olisi viiden yliopistosairaalan muodostaman alueen vastuulla. Keskityttäisiin hyvään hoitoon, eikä politikointiin ja osaoptimointiin. Käytettäisiin enemmän maalaisjärkeä, se mikä on potilaan hyvää hoitoa on todennäköisesti myös kustannustehokkainta hoitoa. Työterveyshuoltoakin tarvitaan, koska on erittäin tärkeää katsoa yhdessä työnantajien kanssa, että työntekijät voivat hyvin. Jos työikäisellä väestöllä menisi huonosti, kuka hoitaa lapset, iäkkäät ja sairaat? Jos lentokoneen matkustamosta loppuu happi, on laitettava maski ensin omille kasvoille ja vasta sitten ryhdyttävä auttamaan muita. Myös omaishoitajien kannattaa muistaa tämä. Julkisen ja yksityisen terveydenhuollon tulee toimia yhteistyössä potilaiden parhaaksi ja kilpailla terveellä tavalla siitä kumpi hoitaa paremmin ja kustannustehokkaammin.

Minulla ja vaimollani Pia:lla on oma perhelääkäriasema Helsingin Myllypurossa. Me molemmat ollemme olleet ja voisimme edelleen olla töissä myös julkisessa terveydenhuollossa mutta kaikkein mieluiten haluaisimme olla geenitutkijoita etsimässä sairauksien syitä ja uusia hoitokeinoja. Se on jäänyt harmittamaan, kun pientäkään rahoitusta ei löytynyt esimerkiksi siihen, kun yritin kehittää geeniteknologisia vasta-aineita, joilla voisi etsiä tai hoitaa syöpäkasvaimia. Ja ylipäätään olin panostanut opiskeluun ja tutkijakoulutukseen 15 vuotta eikä rahaa kuulemma ollut tehdä yhtään mitään. Loppupeleissä olen toki saanut elää erittäin mielenkiintoista elämää, mutta omien kokemusten pohjalta haluaisin jotain parempaa uusille innokkaille tutkijasukupolville. Tarvitaan siis rahoitusta erityisesti sellaiseen tutkimustoimintaan, joka oikeasti vie tiedettä eteenpäin. Sellaista tutkimusta, joka pääsee Science ja Nature lehtiin ja joihin viitataan maailmalla. Sellaista tutkimusta, joka johtaa uusiin keksintöihin, hoitotapoihin, yrityksiin ja lopulta hyödyttää koko ihmiskuntaa.